Tämä päivä ei ollut lopulta niitä parhaita. Kaikki tuntui olevan ihan kuten ennenkin, vaan kuinka lyhyessä hetkessä onkin toisin.

Tiitu sai klo 21.45 kohtauksen, jonka tunnusmerkit viittaavat epileptiseen kohtaukseen. Se hakeutui ihan normaalisti nukkumaan sohvan alle. Havahduimme, kun sen tassut raapivat lattiaan. Kun ääni ei loppunut, Anne meni katsomaan mikä on tilanne. Tiitu makasi ja kouristeli jalkojaan. Vedettiin se pois sohvan alta ja pidettiin kyljellään. Se louskutti leukojaan, kuolasi ja sen anaalirauhaset tyhjenivät.

Kohtaus oli hyvin lyhyt vain ehkä minuutin. Sen jälkeen Tiitu nousi horjuvasti istumaan, mutta oli täysin tietämätön tästä maailmasta. Ei tunnistanut paikkaa eikä meitäkään. Tämä vaihe kesti noin viisi minuuttia, jonka jälkeen alkoi vähitellen palata tähän maailmaan. Tietoisuuden palaamisen jälkeen Tiitu oli rauhaton, kiihtynyt ja jotenkin hädissään. Vein sen ulos tarpeille, mutta ei se mitään tehnyt. Oikeastaan sillä oli vain kova hätä päästä takaisin sisälle. Nyt, kun kohtauksesta on kulunut noin tunti koira on viimein rauhoittunut makoilemaan omiin oloihinsa.

Huomenna on sitten asiaa eläinlääkärille ja lähdetään selvittelemään mitä seuraavaksi. Surullista ja masentavaa, mutta asian kanssahan on elettävä ja tehtävä kaikki se mitä on mahdollista. Nyt ei oikein edes jaksa ajatella mitään muuta.