Niin se joulu meni. Koirien kanssa on liikuttu paljon, kun on kerrankin ollut vapaata. Tapaninpäivänä uhmattiin hirveää räntäsadetta ja tuulta käymällä patikoimassa naapaureiden erämaakämpällä.

Tänään innostuttiin Kalajoelle Hiekkasärkkien läheisyydessä kulkevalle retkeilyreitille. Vaikka toisin luulisi on koirien kanssa patikoimisessakin omat niksinsä. Me on koitettu opetella kulkemaan polkua rauhassa ja vetämättä. Pitkien koko päivän tai päiviä kestävien retkien tekeminen edellyttää malttia. Itseään ei voi väsyttää alkukilometreillä - ei koira eikä isäntäkään. Matkalla voi tulla myös siltoja, vesistön ylityksiä, jyrkänteitä, portaita tai vaikkapa pitkospuita, kuten meillä tänään. Näistä on selvittävä kunnialla, jotta matka jatkuisi. Ei meillä ihan kiitettävästi mennyt matkalle sattunut suon ylitys pitkospuita pitkin, mutta kohtalaisesti.

Tumpulla oli valtava kiire ohittaa Tiitu. Tiitu meni jopa aika hienosti. Kuljettiin koko matka koirat kytkettynä lantiovyöhön, mikä tekee patikoinnista mukavaa käsien jäädessä vapaaksi. Kahden koiran kanssa tuntuu vetämistä ja kouhottamista tulevan pakostakin. Sen rasittaa jalkoja ja selkää. Myös koirille näin kulkeminen tuntuu olevan vapaana kulkemista selvästi rasittavampaa.

Oltiin matkassa vajaat kolme tuntia, matkaa kertyi reilut 8 km. Puolessa välissä pidettiin evästauko mukavalla laavulla, josta löytyi myös kuivia puita nuotion tekoon.

Tiitu istui ja vartioi eväsreppua antaumuksella. Tumppu touhuili omiaan sen, mitä talutin antoi myöten.

Vinkiksi koirien kanssa luonnossa kulkemisesta kiinnostuneille hyödyllinen kirjauutuus. Minna Toivolan kirjoittama - Retkeily koiran kanssa - on helppolukuinen ja selkeä perusteos, joka kannattaa lukea. Löytyi ainakin Kokkolan kirjastosta.