Syksyn koirajuoksukausi lähenee uhkaavasti. Reilun kuukauden päästä on syyskauden eka startti. Meidän suunnitelmallinen treenaaminen koirajuoksua varten on ollut vähän niin ja näin. Se ei tarkoita ettemmekö olisi liikkuneet. Koirat ovat saaneet monipuolista liikuntaa ja itsekin on tullut liikuttua ihan kohtalaisesti.

Koirat ovat liikkuneet uimalla ja vapaana maastossa. Suunnitelmalliset vetotreenit on jäänet vähälle. Omaa kuntoani olen ylläpitänyt suunnistamalla. Reilu viikko sitten tuli vedettyä aika rankka suunnistuksen erikoispitkän am-kisa (vajaat 15km), aikaa kului helteisessä kesäsäässä lähes kaksi tuntia - 1.51 ja risat. Kaikkiaan peruslähtökohdat syksyn kilpailukaudelle ovat ihan ok. Pientä viilausta toki vielä tarvitaan.

Tänään käytiin Tiitun kanssa juoksemassa tuttu vähän vajaa 3km testijuoksumme. Todella onnistunut harjoitus. Teimme kaiken viimeisen päälle - nesteytyksen, alkuverryttelyt jne. Pitkästä aikaa Tiitu ampaisi luvan saatuaan iloisesti liikkeelle ja veti minua perässään muutaman satametriä. Muutenkin se veti koko matkan innokkaasti ilman yhtään radan sivuun menoa tai nuuskuttelua. Se myös jaksoi koko matkan hienosti. Toki jyrkissä nousuissa ei sen tarvinut kaikkeansa yrittääkään.

Omaan juoksemiseeni olen myös tyytyväinen. Edelliseen testiin verrattuna jalat toimivat. Sen sijaan hengityksen kanssa oli ongelmia. Hapenottoni ei selvästikään riitä. Tarvitsen lisää kovavauhtisia treenejä. Erityisesti lopun jyrkät mäet olivat tänään todella tuskaa. Testin loputtua oli pakko kontata hetki, kun happi oli todella kadoksissa. Tiitun mielestä oli hauskaa, kun konttailin pitkin maastoa - sen mielestä mukava leikki. No, voihan sen koiran palkata näinkin  :)

Kuten seuraavasta käy ilmi teimme testijuoksuradalla ennätyksemme. Aika on parantunut puoli minuuttia, mikä on kehityksen merkki. Lähinnähän kyse on siitä miten oma juoksemiseni kulkee. Olen ihan varma, että tänään juoksemastamme ajasta on vielä otettavissa melkoisesti pois, kunhan hapenottokykyni paranee. Lihakseni toimivat paljon paremmin kuin alkukesästä, mihin on tietty selityksenä kesän suunnistus- ja juoksutreenit.

Tiitu 8.8.2008
matka: n. 3km
aika: 9.38,8

Tiitu 12.6.2008
matka: n.3 km
aika: 10.09,1

Tiitu 6.9.2007
matka: n. 3km
aika: 9.40,2

Tiitu on kyllä melkoinen tapaus. Juoksumme jälkeen se oli rikkoa itsensä. Loppuverryttelyn aikana päästin sen  hetkeksi vapaaksi. No tietty se kouhotti omiaan - makasi selällään ja pelleili kepin kanssa. Pururadan varressa on reilun metrin korkuinen puuaita, jossa on yksi poikkilauta ehkä noin 30cm välillä aidan yläreunasta. Tiitu pelleili keppinsa kanssa aidan toisella puolella. Hölkkäilin itse aidassa olevasta portista toisella puolelle ja kutsuin Tiitun mukaani. Tietenkin se ampaisi keppinsä kanssa kuin nuoli minua kohti. Täydellä vauhdilla kohti aitaa ja kun ei muuta ollut enää tehtävissä se hyppäsi siitä 30cm välistä täydellä vauhdilla. Itse teki mieli laittaa kädet silmille, kun kuului ulahdus ja melkoinen paukaus. Oikeaa takajalkaansa se ainakin kolhi lautoihin tunkiessaan itsensä täydellä vauhdilla läpi raosta. Neiti ei ilmeisesti osaa hamottaa mistä välistä massiivisen ruhonsa kanssa mahtuu. No, onneksi selvittiin säikähdyksellä, sillä hetken päästä Tiitu jo kouhotti kuin mitään ei olisi tapahtunut.