Meillä on oltu hieman paremmalla mielellä. Tiitun pissatulehdus meni viimein ohi toisella antibioottikuurilla. Epilepsialääkitystä on edelleen hieman pudotettu. Tiitu saa nyt Barbivet 60mg 1,5 tabl. ja kaliumbromidia reipas 2 ml kahdesti päivässä. Sivuvaikutukset ovatkin vähentyneet selvästi. Se onko kyse lääkkeeseen tottumisesta vai annostuksen pienentämisetä jää nyt vähän arvailujen varaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että yhdistelmälääkityksenä aloitetut annostukset olivat Tiitulle aivain liian kovat.

Tässä sattui uusi ennen kokematon episodi eläinlääkärillä. Viime viikolla meillä oli aika verikokeisiin lääkekontrollia varten. Yleensä Tiitu on ollut esimerkillisen reipas lääkärissä kävijä. Nyt se kuitenkin kieltäytyi täydellisesti verikokeen ottamisesta. Useamman yrityksen jälkeen Anne ja lääkäri totesivat parhaaksi yrittää muutaman päivän päästä uudelleen. No, me käytiin sitten Tiitun kanssa tiistaina uudelleen. Omat kuvionsa näytteen ottamisessa oli nytkin, mutta melko kivuttomasti se lopulta saatiin. Hieman outoa mistä tuo vastaan paneminen yhtäkkiä tuli.

Eilen saatiin fenobarbitaalin taso, joka oli nyt 18,4 µg/ml. Hieman matala yhdistelmälääkityksen viitearvoihin nähden, jotka ovat 20-30µm/ml. Kaliumbormidin pitoisuutta vielä odotellaan. Sitten pitää taas konsultoida Aistiin, miten jatketaan. Nyt näyttää lopultakin siltä, että Tiitu voisi palautua omaksi reippaaksi itsekseen pois siitä lääkehöyrytilasta, jossa se suurimman osan talvea oli. Tuntuu tosi mukavalta saada vähitellen takaisin se iloinen ja ikiliikkuja koira, joka meillä on ollutkin.

Ei passaa paljoa hehkutella, sillä yleensä takapakkia on tullut varsin nopeasti. Edelleen tietty hienoa on, ettei Tiitu ole saanut kohtauksia.

Tänään kävimme nauttimasta keväästä. Kevät on hienoa aikaa, kun uskaltaa lenkkeilemään pelloilla. Koirat juoksivat ja nauttivat vapaudesta. Yllättävän lämmin niille tuli ja vilvoitusta piti (tietenkin) hakea sulamisvesiä täynnä olevista ojista.