Tänään tehtiin taas koirien kanssa uutta ja ihmeellistä. Tuli kyllä taas mieleen, että kaikkea nuo karvakuonot joutuvatkin oppimaan. Oltiin nimittäin ensikertaa polkupyöräilemässä. Jatkossa tarinaa kuinka kaikki oikein sujui.

En todellakaan tiedä, enkä edes ole kuullut miten koiraa tulisi  oikeaoppisesti opettaa pyöräilevän ihmisen kanssa kulkemaan. Tiitun kanssa lähdettiin ensimmäisen kerran pihalla siten, että Tiitu oli oikealla puolellani ja talutin pyörää. Eturengas ja varsinkin pinnoissa oleva heijastin kiinnosti kovasti. Aika pian Tiitu ei enää välittänyt koko pyörästä mitään, joten eikun penkki niin alas kuin saa ja hiljaa ajamaan. Tiitu oikealla puolellani talutin kädessäni ja vain vasen käsi pyörän sarvessa kiinni. Homma sujui varsin mallikkaasti. Seiso-käskyllä välillä pysähdyttiin ja taas jatkettiin matkaa. Ylättäen Tiitu ei vetänyt juurikaan ja koko ajan kehumalla sen huomiokin pysyi varsin hyvin itse asiassa. Vain kerran se aikoi ampaista ojanpohjalle nuuskimaan, mutta senkin tilanteen sain ennakoitua, eikä vahinkoa sattunut.

Tumpun kanssa lähdettiin heti suoraan ajelemaan. Tumppu meni vielä paremmin kuin Tiitu. Tumppu on kuten jossain aiemmin mainitsinkin miellyttävä lenkkikaveri (huom! kun koiria ei tule vastaan), koska se malttaa ravata tasaista vauhtia ilman tarvetta jatkuvaan nuuskutteluun. Pyöräily sujuikin hienosti. Ajelimme hiekkatietä edestakaisin, eikä Tumppu yrittänyt kertaakaan vetää ojaan eikä tiellekään.

Kunhan kelit paranee kesää kohti treenaillaan tätä lisää. Ensimmäiset kokemukset olivat tosi hyviä.