Eilen illalla satoi sitten ensilumen. Iltapissalla sitä jo ihmeteltiin, mutta kunnolla päästiin tutustumaan vasta tänä aamuna. Ei Tiitu mitään valtavia hepuleita lumesta saanut. Jotain uutta ja ihmeellistä se kuitenkin oli. Eniten tuntui ihmetyttävän järven jäätyminen, kun sitä rannassa kävimme katsomassa. Tiitun turkin ja varsinkin korvien kellertävä väri tulee nyt hyvin esille valkoista lunta vasten.

Isot korvat keräävät kiitettävästi lunta. Ilmeistä päätellen ei tunnu kovin kivalta.

Tiitu ei muuten vielä ole lainkaan hoksannut pyöriä selällään maassa. Sitä harrastivat aiemmat koiramme ensilumen tultua. Ja parastahan oli heittäytyä metsästä löytyneeseen eläimenraatoon tai hirvenpaskaan selälleen. Tiitulta moinen viisaus vielä odottaa itseään. Toivottavasti pitkään.