Muistan jonkun kommentaattorin joskus todenneen tv:ssä, että kestävyyslajeissa usein tulosluettelo kertoon niiden nimet kärjessä, jotka ovat ulkoilleet riittävästi. No, monenlaista leikkiä voi fyysisistä ponnisteluista laskea. Meillä ikämiessuunnistajien sisäpiirivitsinä naureskeltiin edellisiin veteraanien mm-kisoihin valmistautumisen perimmäisen ohjenuoran löytyneen Mikko Alatalon kevyemmänpuoleisesta iskelmärallista, jossa kertosäkeessä lauletaan "viivy vielä hetki". Niin siis... kenelle ei auennut selvennettäköön, että viipyminen tarkoittaa lenkillä viipymistä - toisin sanoen treenimäärien lisäämistä.

No juu. Oma kuntoiluni on saanut merkittävän piristysruiskeen tavoitteen ollessa elokuun alussa Sveitsissä järjestettävät veteraanien mm-suunnistukset. Koirat ovat samalla saanet nekin huimasti lisää liikuntaa talven vähän apaattisten tunnelmien kirkastuttua kevättä kohti. Erityisesti liikunnan teho, kuormittavuus ja vaihtelevuuskin on lisääntynyt. Olemme olleet lumien lähdettyä useita kertoja kartan kanssa metsässä. Itse olen hölkkäillyt ja koirat ovat liikkuneet vapaana mukana. Mukava on ollut huomata koirien oppivan tämänkin tavan liikkua varsin nopeasti. Kun pitää tasaista juoksuvauhtia itse ilman pysähtelemistä, koirat eivät irtaannu niin kauas ja ne ovat helposti hallittavissa. Nopeasti ne ovat oppineet (Tiitu varsinkin) tottelemaan käskysanoja, vaikka juoksevatkin vapaana. Olen hyppyyttänyt niitä "hyppy" käskyllä puun runkojen ja ojien yli varsin kaukaakin hyvällä menestyksellä. Ihan vain hallinnan opetteluksi olen myös ottanut kesken juoksun maahanmenoja. Tumppukin alkaa mennä jo maahan. Ei vielä rivakasti, mutta kuitenkin. Tiitu on joskus mainio. Se syöksyy kesken laukan maahan kuin pesäpalloilija pesälle.

Toivotaan, että saa itse olla terveenä, niin tästä olisi hyvä nyt jatkaa kohti kesää. Koirien suorituskunto tuntuu nousevan varsin nopeasti ja, jos omat jalat kestävät voimme pidentää ja monipuolistaa lenkkeilyä vähitellen.

Ai niin. En tiedä kuvittelinko, mutta ihan niinkuin Tiitun lääkityksen nosto olisi aiheuttanut sille pientä huteruutta liikkeisiin. Se näkyi muutamina päiväinä etenkin, kun Tiitu nousi makuulta. Lenkillä sen liikkumisessa ei ole ollut nyt mitään normaalista poikkeavaa. Pientä väsymystä oli viimeisimmän kohtauksen aikoihin, mutta nyt se tuntuu olevan hyvässä kunnossa.

Tässä kuva koirista vapaalla maastolenkillä. Joskus voi olla itsekin tyytyväinen ottamaansa kuvaan. Tuo kuva on sellainen :)