Lisäsin muutamia kuvia molempien koirien kuvagalleriaan. Heh, erittäin ajankohtaisesti viime talven kuvia. Koirista otettuja kuvia on, ei satoja, vaan tuhansia. Niiden käsitteleminen ja arkistointi on aikaa vievää puuhaa. Ehkäpä siksi asia meinää jäädä rempalleen.

Mukava kuvia on kuitenkin katsella. Niiden kautta palautuvat mieliin yhdessä koetut asiat ja hyvin usein hymy karehtii suupieliin kuvia katsellessa. Kuvien kautta välittyy tuntemukset, yhteisten ilojen muistot. Se (kait) onkin parasta koiran omistamisessa - yhteiset kokemukset. Ne ovat ainutlaatuisia.

Joskus kuvat kertovat myös sellaista mitä ei muuten koirasta huomaa. Joitain ilmeitä, eleitä, liikkeitä voi silmä havaita vain tallentuneeseen kuvaan. Koiran rakenteen kehittymisen seuraamiseen kuvat antavat paljon, miltä sen karva, lihakset näyttävät. Itse havahduin eilen ottamani kuvan (alla) perusteella ihmettelemään, että todellakin Tiitu on laihtunut :)

Oltiin eilen maastossa. Tumppu kolhi jossain vähän vasenta etujalkaansa. En huomannut missä tai miten. Yhtäkkiä se vaan kannatteli sitä. Mitään näkyvää kolhua ei tullut, eikä se enää illalla sitä lainkaan arkonut. Kaiken varalta Tumpun vapaana juokseminen loppui siihen ja loppumatkan se kulki kytkettynä. Pitkästä maastolenkistä tulikin jotain muuta. Talloin Tiitulle pienen kaistan (3mx30m) ja pistin sen esineen etsintään. Esineeksi sai kelvata erikoisen mallinen kelottunut kepinvänkyrä - taisi olla pahka.

Kytkin molemmat koirat puuhun ja talloin todella hyvin alueen. Näytin esinettä useampaan kertaan Tiitulle piilottaessani sitä. Otin myös huomioon kohtalaisen navakan tuulen lähettämällä Tiitun vastatuuleen. Suoritus on mainio. Tiitu irtautui hyvin ja meni kaistan vasenta laitaa nurkkaan saakka, jossa se pysähtyi hetkeksi kuin miettien - hmm, tähän hajut loppuvat. Sen jälkeen se kääntyi oikealla ja tuli todella tarkasti työskennellen takaisin päin kaistan keskelle löytäen esineen. Tuonti oli vähän epävarmaa sillä Tumpun läsnäolo vei selvästi huomiota sinne. Pienellä avulla esine tuli kuitenkin luokse, vaikka luovutus olikin pudottaminen maahan jalkoihini.

En tiedä onko viisasta, mutta otin heti perään toisen piston. Tällä kertaa vein Tiitun vähän kauemmas ja käskin sen paikallemakuuseen. Kun Tiitu on joka kerta vähän kouhottaen juossut hyvin pitkälle, ajattelin piilottaa esineen ihan tallotun kaistan alkuun. Kävin toki kävelemässä lähes perällä ja tiputin esineen vaivihkaa takaisin tullessani. Tiitu malttoi hienosti odottaa paikallaan kunnes sai 'esine' käskyn. Tällä kertaa se oli aivan varma, että piilo olisi sama kuin ensimmäisellä kerralla. Ainakin se lähti samaa linjaa. Sen verran nenä oli kuitenkin auki, että esineen haju pysäytti sen kuin seinään. Tuonti oli parempi kuin ensimmäinen, mutta luovutus oli taas pudottaminen jalkoihini.

Tumpusta on pakko vielä mainita vähän. Minua kyllä hämmästyttää, miten tyynesti se asettautuu aloilleen makaamaan, vaikka Tiitun kanssa touhutaan eikä se pääse osallistumaan. Hyvin tyynesti se eilenkin katseli tarkkavaisena touhujamme makoillen.