Joskus olen tainnut ihan ääneenkin sanoa valkoistenpaimenkoirien liikkumisesta. Olen muutaman kerran päässyt näyttelykehän reunalle katselemaan valkoisten esiintymistä ilman omaa koiraa. Voi olla hyvinkin mahdollista, että katson asiaa värittyneiden lasien läpi mielessä kuva siitä miten olen nähnyt meidän omien koirien liikkuvan. Siltikin näkemäni valkkareiden liikkuminen kehässä huolestutti.

Kysymys on moneltakin osin mielenkiintoinen. Koirien liikkumista pidetään nykyisin jotenkin itsestään selvyytenä (kuten montaa muutakin asiaa). Tietenkin on perimän kautta vanhemmilta saatu rakenne, joka vaikuttaa koiran liikkeeseen. Yhtälailla terveydelliset syyt ja myös ravinto vaikuttaa. Jotenkin olen antanut itselleni ymmärtää, että hyvin suuri merkitys on lopulta sillä millaista liikuntaa ja kuinka paljon koira saa.

Meillä koirien liikkumista seurataan ja siitä puhutaan paljon. Joskus jopa suunnitellaan viikkoja tai ihan yksittäisiä treenejäkin. Välillä koirat ovat todella väsyneitä ja välillä ne saavat laiskotella. Jokainen lenkki on tilaisuus panna merkille kuinka koira liikkuu. Onko sen liikkeissä tapahtunut muutoksia? Laukkaako se? Ravaako se normaalisti? Miten se työskentelee takapäällään?

Myös sisällä kotioloissa koirat ovat tarkkailun alla. Niitä väännellään ja venytellään, hytkytellään ja hierotaan rapsuttelujen ohessa. Samalla saadaan tietoa missä kunnossa ne ovat, aristaako jostain tai ovatko liikeradat normaalit. Mikään ei vaadi paljoa aikaa tai suurta osaamista. Paljon saa aikaan jo kiinnostuksella ja paneutumisella asiaan.

Tänään koin pientä mielihyvää katsoessani metsäretkemme kuvia. Kuva Tiitun ravista osoittaa sen parantuneen yhä vaan. Kuva on otettu ihan sattumanvaraisesti Tiitun ravatessa järven jäällä. Tiitu on myös melko sutjakassa kunnossa, kuten mielestäni terveen, liikkuvan ja jaksavan koiran tuleekin olla.