Siis suunnitelmat.

Olin jo hyvin henkisesti valmistautunut Tumpun kanssa juoksemaan Larekin canicrosskisassa. Vaan kisatpa meni puihin liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Ymmärrän hyvin järjestäjiä. Itse yritin kaikkeni huokuttelemalla treeneissä ollutta porukkaamme ja vähän muitakin osallistumaan. Vaan eivätpä innostuneet. Tiitun kanssa oli aikomus viime viikonloppuna mätsäriin, mutta molemmilla koirilla oli ripulintynkää sen verran, että päätettiin jäädä kotiin.

Sain postia KanKon porukoilta, että Poriin olisi SM-canicrosiin tarjolla viestijoukkueessa osuus. Meni jo vähän lupailemaan. Ihan vain sen vuoksi, että saadaan juokkueet kasaan. Pienenä ongelmana on se, ettei mulla ole oikein kisakelpoista koiraa. No, lupasivat hommata. Kaisulla on kuulemma huskyjä, jotka vetää hyvin eivätkä välitä mistään mitään. Kuulostaa hyvältä. Mikäs sellaisen koiran kanssa on lähteä :)

No, nyt sitten alkoi monenlaista raksutusta kuulua yläpäässä. Jos kerran Poriin tulee kuitenkin lähdettyä, pitäisikö viestin lisäksi osallistua hankilökohtaiseenkin kisaan. Ja mitäs jos menis sitten Tumpun kanssa sinne. Jostainhan se pitää kisailu kuitenkin aloittaa. Miksipä ei SM-kisasta, siellähän ainakin puitteet ovat kunnossa. Viestiin en Tumppua uskalla ajatellakaan monestakin syystä. Oman kisan voi aina keskeyttää, mutta viestiä ei voi. Onhan viesti muutenkin oma juttunsa, kun koirakoita menee jonossa ja kisa on koirakoiden välistä, ei niinkään aikaa vastaan. Katsotaan nyt sitten miten tämä kaikki päättyy.

Jotenkin en ole niinkään innostunut osallistumaan lainakoiralla. Koko kilpaileminen on meille oman tason mittaamista ja erityisesti yhdessä koettava asia. Se on myös tavoite mitä varten ja kohti yhdessä harrastetaan. En ole niin tähän lajiin sidoksissa, että mukaan olisi päästävä hinnalla millä hyvänsä, vaikka lainakoiralla.

Pikkasen on yritetty tekemisiä viilata siihen suuntaan, että tulisi tehtyä edes se vähä mitä tehtävissä on tulevia kisoja ajatellen. Siis ihan itsenikin kannalta. Eilen juostiin kilpailunomainen treeni todella pitkään aikaan. Kokemukset oli sekä hyviä, että huonoja. Kun kello kävi ja juostavana oli tuttu testiratamme, kertoo se karusti missä mennään.

Molemmat koirat narussa. Vauhti sellaista, että Tumppulla naru tiukalla (jyrkimpiä ylämäkiä lukuunottamatta) - aika 10.27,3. Tumpun kanssa juoksimme saman radan kahdestaan 26.5.2007 aikaan 10,58,0.
Vertailun vuoksi Tiitun kanssa juostut testit:

Tiitu 8.10.2009
matka:n. 2,7km
aika: 8.22,7

Tiitu 9.9.2009
matka: n. 2,7km
aika: 9.50,1

Tiitu 10.10.2008
matka: n. 2,7km
aika: 9.08,2

Tiitu 8.8.2008
matka: n. 2,7km
aika: 9.38,8

Tiitu 12.6.2008
matka: n.2,7km
aika: 10.09,1

Tiitu 6.9.2007
matka: n. 2,7km
aika: 9.40,2

Joo. Aikahan oli Tiitulle huonohko. Selittävänä tekijänä on se, etten antanut sen mennä haluaamaansa vauhtia. Upeasti se kyllä veti. Tumpulle aika on hyvä, etenkin kun Tiitu päätti tehdä kakkansa kesken kaiken noin kilometrin juoksun jälkeen. Aikaa tuhrautui reilusti puoli minuuttia. Tumppu veti hyvin alun ja erityisesti loivat alamäet. Lopun jyrkissä ylämäissä sitä oli innostettava kaikin keinoin, eikä se siltikään halukkaasti juossut. Joka tapauksessa kelpo suoritus. Omasta juoksemisestani sen verran, että aika maksimissa mentiin. Joten ei tässä hurrata voi itsekään.

Juostiin palautteluna vedon jälkeen vielä toinen hyvävauhtinen parin kilometrin pätkä hiekkatiellä. Tumppu oli tosi innokas jatkamaan matkaa ja veti hyvin kun vauhti pysyi ravin tasolla. Juotettuani koirat päästin ne vielä hetkeksi irti. Tiitussa näkyi selvästi enemmän testijuoksun rasitus. Sen sijaan Tumppu veti laajoja kaarroksia ryteikköisessä metsässä vailla minkään näköisiä väsymisen merkkejä. Vetämättömyydessä on siis syy jossain muualla kuin väsymisessä. Jos Tumppu olisi juossut testin aikana sellaista vauhtia, mitä se piti vapaana metsässä juostessaan aikamme olisi parantunut huimasti. Ongelma tässä on nyt se, että pururataa pitkin vetäminen ei juurikaan sytytä sitä. Kyllähän se siinä himmailee mukana - vähä niinku velvollisuuden tunnosta. Mitä mahtaa tapahtua kisatilanteessa - se olisi mielenkiintoista nähdä...