Makoilin väsyneenä kaupunkireissun jälkeen soffalla ja puolihuolimattomasti pidin iskää silmällä, kun se touhuili tietokoneen kanssa. Se puhisi ja tuhisi itsekseen vähän väliä ja kertoili siinä sivussa hieman kireähköllä äänensävyllä minulle tärkeistä ja virallisen kuuloisista asioista. Kyse oli koiraverosta.

Siis hetkinen minun pitäisi maksaa jotain kummallista veroa. Katsahdin iskään ja loin kysyvän katseen - niin, että mistähän kumman syystä pitäisi maksaa. Iskä sanoi olevansa minun kanssa samaa mieltä. Kuitenkin se suostui kertomaan minulle velvollisuudesta nimeltä koiravero. Asiasta on kuulemma oikein lakikin, iskä kertoi ja jatkoi, että lain mukaan tulee omistajan ilmoittaa koiransa tiedot kunnan viranomaiselle. Tietojen perusteella kunta sitten lähettää veron maksamista varten laskun. Ahaa totesin puolinukuksista, tämä koskettaa siis enemmän sinua ja äiskää, kuin minua.

Iskän naama näytti vääntyvän pahaelkeiseen irvistykseen, joten katsoin parhaaksi olla vinoilematta enää lisää. Sain kuulla kiukkuisen ja seikkaperäisen selvityksen koiraverosta. Iskä ei kuulemma voi ymmärtää, miksi sellasita veroa tulee enää nykyisin periä. Jos kerätyillä verorahoilla tehtäisiin oikeasti jotain koirien hyvksi, maksaisi iskä kuulemma ilomielin sen 35 euroa vuodessa, mikä on Kälviän kunnan koiraveron suuruus. Tälle vuodelle määrättyä koiraveroa kuulemma perusteltiin kunnan keskustassa asuvien koirien kakkojen keräämisellä. Iskän kiukku senkun lisääntyi, kun se kertoi, että me asumme täällä metsän keskellä eikä täällä ole ainuttakaan koirankakkapönttöä. Eikä täällä kukaan mitään kakkoja kerää. Totesin iskän olevan oikeassa. Eilen huomasin kaikki kakkaläjäni olevan vielä metsästä keräämättä.

Kuulin vielä, että iskä aikoo kysyä kuinka paljon Kälviän kunta sai tänä vuonna koiraveroa ja mihin ne kerätyt rahat käytettiin. Tässä vaiheessa aloin olla jo täysin untenmailla. Ihmiset ovat kummallisia, tämän olen todennut jo aiemminkin. Kuinka ihmeessä ne voivat tehdä kaikista asioista noin monimutkaisia. Vai että koiravero... Huokaisin syvään ja näin unta metsästä ja sen ihanista hajuista.