Onpa jotenkin kaksijakoiset tunnelmat.

Meriittejä tuli heti kerralla niin paljon, ettei aloitteleva näyttelyissä kävijä pysynyt kärryillä. Me meinattiin Tiitun kanssa jo poistua useamman kerran takavasemmalle, mutta aina vaan ohjattiin takaisin kehään. Yritetääs nyt sitten kirjoittaa mitä kaikkea tuli: NUO ERI,  NUK1, PN1, ROP, SERT, CACIB. Onneksi kehän laidalla oli sen verran asiantuntemusta muilla, että kertoivat miten pärjättiin :) Tässä vielä arvostelu (tuomari Marianne Holm): "Ihanalinjainen, hyvin kehittynyt 15kk narttu, kaunis pää ja ilme, leikkaava purenta, hyvä kaula, erinomainen rintakehä, lanne ja lantio, tasapainoisesti kulmautuneet sopivaluustoiset raajat, puhdas tehokas ravi, erinomainen karvapeite ja väri, erinomainen käytös."

Eipä tuo kait tuon paremmin voi mennä. Silti jäi itselle kyllä kaikkea muuta kuin käsitys erinomaisesta käytöksestä. Tiitu oli hyvin rauhallinen mamman kanssa, mutta annas olla, kun Kaitsu astui näköpiiriin saati sitten otti Tiitun mukaansa alkoi ihmeellinen ulina ja kouhotus. Ja se jatkui paikoitellen myös kehässä. Kuvaavinta oli, kun tuomari pyysi meitä menemään sivummalle laulamaan, ettei häiritä muita. Ei edes päästy siinä vaiheessa kehään juoksemaan :D Kyllähän Tiitu osaa ottaa yleisönsä ja hurmata ihmisen silloin kun se niin päättää. Tuomarille se illisteli ja keimaili hampaiden katsomisen jälkeen niin kuin se vain parhaimmillaan osaa. Ehkäpä Marianne Holm pitää "vähän eloisammista koirista".

Pitäähän tästä menestyksestä tietenkin iloinen ja ylpeä olla. Ei se kuitenkaan mitään järisyttäviä tunteenpurkauksia aiheuttanut. TOSI suuri yllätys se oli juuri tuon Tiitun käyttäytymisen takia. Ehkäpä paikalla oli muita, joille saamamme menestys merkitsisi enemmän. Minulle ei tämänkään jälkeen näyttelytoiminta ole se juttu. Ahdas halli tukkoisine sisäänkäynteineen, pienine kehineen ja satoine koirineen on kaikkea muuta kuin minua varten. Kyllä me Tiitun kanssa nautimme huomattavasti enemmän Vaasan koirajuoksukisoissa. Päivämme olisi vielä jatkunut RYP-kehässä, mutta piti kiiruhtaa Tumppua katsomaan kotiin. Hyvä ja opettavainen päivä kuitenkien meille kaikille ja ihan riittävän rasittava, vaikka lähdettiinkin ennen aikojaan kotiin.

Isot kiitokset ystävät kehän laidalla, jotka neuvoitte meitä ja onnea vielä muillekin menestyneille!