Jouduimme hakemaan antibioottikuurin. Tassun sitominen pakettiin aiheutti varpaanvälien tulehtumisen. Nyt tilanne näyttää siltäkin osin jo paremmalta. Varvasta on ultrahoidettu kerran päivässä ja samalla puhdistettu varpaiden välit, sekä vaihdettu niihin puhtaat vanut.

Lukuunottamatta tuota tulehtumista paraneminen etenee hyvää vauhtia. Tiitu käyttää jalkaansa jo täysin, mikä on hyvä ja huono asia. Hyvä siksi, että varvas ei enää varmaankaan ole kipeä ja huono siksi, että tapaturmasta on kuitenkin vasta viikko. Murtuman paraneminen noudattaa tiettyjä lakeja ja se vie aina oman aikansa. Luutumisajan pitäisi jalka olla rauhassa, mutta minkäs teet. Tiitusta voi jo nyt lukea, että se haluaisi juosta, hyppiä, riehua yli kaiken. Pettymys suorastaan paistaa se olemuksesta, kun joudutaan palaamaan sen kanssa jo pihalta kesken kaiken takaisin.

Aikaa on kulutettu ja energiaa purettu ydinluiden kanssa. Uuden luun kanssa kuluu mukavasti aikaa. Leikit on rajoitettu vain rauhallisiin. Useita toveja on makoiltu yhdessä lattialla nenät vastakkain ja surkuteltu huonoa tuuria, kun ei voida muuta tehdä kuin makuulla pyöritellä palloa. Tänä aamuna liikuttiin sentäs sen verran, että otettiin rauhalliseen tahtiin muutama kepin ilmaisu. Voi sitä riemua, mikä syttyi Tiitu silmiin. Se halusi lisää, lisää ja lisää...