Eipä ole helppoa pitää täynnä virtaa oleva koiranpentu aloillaan.Tiitu ei todellakaan välitä murtuneesta varpaastaan tai pikemminkin ei anna sen häiritä millään tavalla elämäänsä. Meillä on joka-aamuinen rutiini ollut hakea aamuposti yhdessä ensimmäisestä aamusta lähtien, kun Tiitu tuli meille. Tänään jätin Tiitun sitten odottelemaan sisälle. Varmuuden vuoksi vielä kahden oven taakse. Kun pyöräilin postilaatikolta kaatosateessa pihaan oli Tiitu ulkona tiellä vastassa ja ulko- sekä kuistin ovi auki. Että sillä tavalla.

Olemme käyneet ulkona vain pihalla tarpeilla. Voi vain kuvitella, kuinka paljon energiaa Tiitulla on. Sisällä pitää koko ajan olla jotain tekemässä ja touhuamassa. Varsinkin kissojen kanssa tuntuu nyt olevan erityisen hauskaa. Ne kun eivät kiellä vaan nauttivat kilpajuoksusta. Piu oikeen hakee Tiitua leikkiin. Nappasin aamulla kuvan näiden kahden leikistä.

Kuten näkyy ei varvas paljoa haittaa menoa. Ainoa keino millä Tiitun saa hetkeksi aloilleen on uusi ydinluu. Sen kanssa Tiitu malttaa rauhoittua toviksi. Vaan minkäpä tuolle tekee. Jotenkin ei tunnu kivalta olla koko ajan huutamassa iloisesti leikkivälle pennulle EI sitä ja EI tätä. Toivotaan, että pakettiin vedetty varvas luutuu tässä vauhdissa.

Tänään aloitimme varpaan ultrahoidon, jota jatketaan minuutti kerran päivässä noin viikon ajan. Onneksi kaikki hoitaminen sujuu mainiosti ilman mitään kohtauksia.