Huomenna olen työni puolesta järjestelemässä seikkailukilpailua, jossa on yhdellä rastilla ammuntaa. Siis ei muumuu vaan pam! - siis pienoispistoolilla. Kaivoin aseen esille laatikon kätköistä ja kun sillä on ammuttu milloin lie viimeksi, piti sitä putsailla ja testata.

Kas, siinäpä samalla tuli testattua, kuinka koirat laukauksiin reagoi. Oltiin pihalla ja koirat touhuilivat omiaan. Ammuin ensimmäisen laukauksen ilmaan kiinnittämättä mitään huomiota koiriin ja seurasin mitä tapahtuu. Tumppu kääntyi uteliaana katsomaan mikä ääni se oli. Tiitu tuskin malttoi hiljentää vauhtiaan. Toki se käänsi hetkiseksi päätään minun suuntaan ja nosti sekunniksi korvansa pystyyn. Kumpikaan ei vaivautunut edes tulemaan tarkistamaan mistä ääni tuli.

Toisen laukauksen ammuin niin, että kiinnitin koirien huomioin itseeni ja laukaisin. Tumppu reagoi ihan samalla tavalla. Tiitu katsoi korvat pysytyssä minua kohti keppi suussa valmiina leikkimään. Kumpikaan ei piitannut laukauksista tuon taivaallista ainakaan näin kotipihalla. Pistoolista lähtee kyllä sen verran iso ääni näin läheltä ammuttuna, että ehkäpä tämä jonkinlaisesta testistä kävi.

Eilen oltiin maastossa jälkeä ajamassa molempien koirien kanssa. Jätin koirat autoon odottamaan ja kävelin tosi helppokulkuiseen kangasmetsään molemmille jäljet. Tiitulle kävelin n.400-500m pitkän loivasti mutkittelevan ja laitoin muutamiin kohtiin useammalle askeleelle nakkeja. Tumpulle kävelin reilun 50m ja lähes joka askeleelle makupala. Tämä oli Tumpun eka metsäjälki.

Tiitua on tosi vaikea pitää rauhallisena. Vaikka yritin varautua kävelemällä jäljelle pitkän lenkin ihan eri kautta mitä menin sitä tehdessä, hoksasi Tiitu kyllä heti mistä on kyse ja se ehti innostua aikalailla. Yritin saada sen huomion pois jäljestämisestä, mutta se kulki koko ajan nokka maassa kiihdyksissä. Istuimme sitten molemmat hetkeksi metsän reunaan ja onnistuinkin vähän rauhoittelemaan Tiitua. Jäljelle lähtö oli huono.Tiitu hosui ja hätäili. Silti se kyllä löysi ensimmäiset nakit hyvin. Toisesta nakkipätkästä se jätti osan maahan, mutta pysyi kyllä koko ajan todella hyvin jäljellä. Sen työskentely on vain kiireistä ja vähän hosuvaa. Viimeisen nakkipätkän jäljen loppuosassa Tiitu hoiti hienosti, vaikka siinä oli vasemmalle kääntyvä mutka. Pitkästä aikaa parempi suoritus, kunhan tuo alun innostumisen piikkiin menevä kouhotus saataisiin jotenkin pois.

Tumppu oli mainio. Sekin oli alkuun vähän kiihtynyt, kun jätin sen autoon odottamaan Tiitun treenin ajaksi. Päästyään autosta pois se hyppi tapansa mukaan tasajalkaa. Sain kuitenkin tosi nopeasti Tumpun kiinnostumaan nyrkin sisällä olleista nakeista ja se olikin ihan innosta pinkeenä, että aijaa nyt tapahtuu jotain kivaa. Vein Tumpun jäljen alkuun ja kiinnitin sen huomion nyrkkiini ja pudotin nakit maahan. Tumppu poimi jokaisen todella keskittyneesti ja jatkoi siitä luontevasti jäljelle. Se tutki jokaisen jalan jäljen hitaasti ja tarkasti hukkaamatta yhtään makupalaa. Aivan fantastinen suoritus.