Lähdettiin tänään Tiitun kanssa opettelemaan näyttelyssä olemista Kannuksen Koira hyötynä ja huvina tapahtumaan yhteydessä pidettyyn matsäriin. Ilmoittautumisjonossa oli myös Henna, joka oli tulossa mukaan Tiitun siskon Wandan kanssa. Sattui pieni taktinen kömmähdys, sillä saimme peräkkäiset numerot eli olimme kehässä parina. Hyvä harjoitusta toisaalta ensi viikonlopun Oulun näyttelyä varten.

Tiitu sai punaisen ja Wanda sinisen. Jatkossa Wanda oli hienosti sinisten kakkonen ja Tiitu punaisten neljäs. Pentuja oli mukana lähemmäs 40, joten molemmat sijoittuivat mainiosti. Olipa jälleen mukava vaihtaa kuulumisia ja kuulla, että hyvin samanlaiset sisarukset ovat niin arkipäivän touhuissa, kuin ihmisten ilmoillakin. Mainiota oli huomata, miten hyvin ne edelleen toisensa tunnistavat muiden koirien joukosta.

Päivä oli kaiken kaikkiaan antoisa. Ensimmäinen puoli tuntia tosin Tiitu kouhotti aikalailla. Se olisi ehdottomasti halunnut puhutella kaikki vastaantulijat, niin koirat kuin ihmisetkin. Ja kun siihen ei lupaa annettu se uikutti, haukkui ja ja kiskoi sinne tänne. Tiitu vaatii aikaa sopeutuakseen uusiin tilanteisiin. Kun olimme tunnin kierrelleet koirien ja ihmisten seassa, se rauhoittui kummasti. Yhä edelleen paikallaan olo on vaikeaa, vaikka Tiitu malttoi välillä istuksellakin rauhassa ja tarkkailla ympäristöään.

Kehässä ei ole ongelmia. No, ei siltä mitään suurta esiintymistä tosin vaaditakaan. Seisominen oli hetkittäin tosi upeaa ja liikuminenkin sujui kohtalaisesti. Tuomarin koskettelut ja hampaiden katsominen meni tosi hienosti. Päivä vaatii kyllä veronsa, sillä loppua kohden näki Tiitusta jo selvää väsymistä. Finaalissa se ei enää ollut terävimmillään, mikä suotakoon. Kaikkiaan se kuitenkin käyttäytyi tosi hienosti. Tässä kuva tämän päivän kehästä.

Tumppu oli kotona yksin koko päivän ja oli ollut tosi kiltti tyttö. Mitään ei ollut rikottu, eikä tarpeitakaan tehty sisälle. Jee, hieno tyttö Tumppu!

Sen verran vielä Kannuksesta, että kyllä valkoinenpaimenkoira rotuna kiinnostaa ihmisiä tavattomasti. Kymmenet ihmiset kysyivät minkä rotuinen koira? Poikkeuksetta kukaan ei ollut aiemmin näitä nähnyt. Ihmettelyä ja taivastelua riitti, kun kerroimme Tiitun ja Wandan olevan sisaruksia. Suurin hämmästelyn aihe oli karvanpituus. Miten toinen voi olla lyhyt ja toinen pitkäkarvainen. Ne ihmiset, jotka olivat vähän perillä, osasivat tunnistaa yhdennäköisyyden saksanpaimenkoiraan. Jännä oli myös kuulla useammaltakin palveluskoiraihmiseltä, että tunnistivat Tiitun liikkumisesta ja käytöksestä selvästi saksanpaimenkoiran piirteitä.