Tiitun kanssa ollaan harrastettu edelleen esineruutua, koskapa se siitä nauttii. Tässäpä vähän tarinaa aiheesta.

Viimeiset alueet ovat olleet jo melko isoja. Ongelma ei Tiitulla ole tarpeeksi kauaksi irtaantuminen vaan paremminkin liian kovalla vauhdilla sinne eteneminen. Johtunee varmaan siitä, että tarkoituksella olen piilottanut lelua aika kauaksi ruudun perälle. Nopeana oppijana Tiitulle on muodostunut käsitys, että juu tarpeeksi kaukaa etsimään. Tämä silloinkin, kun se ei ole nähnyt minne lelun piilotan. Siispä päätin palata hieman takaisin ja pienentää aluetta. Ajatus oli myös piilottaa lelu vaikeampaan paikkaan ja siten saada etsimiseen tarkkuutta.

Lelun tuominen ei ole enää ongelma. Emme ole noutoa treenanneet lainkaan, mutta Tiitu osaa tuoda löytämänsä lelun suoraan käteen. Olen vaatinut sitä vähitellen myös toimimaan siten, ettei lelua ole lupa jättää minne sattuu vaan palkka tulee vasta lelu ollessa minun kädessäni. Varsin hyvin tämä toimiikin jo. Eli siis toiminta lelun löytämisen jälkeen on iskostunut varsin hyvin Tiitun päähän ilman ihmeellisiä taikatemppuja.

Ylivoimaisesti SUURIN haaste on ollut toisen esineen haku ensimmäisen jälkeen. Tämä kynnys oli varsin pitkään ylittämätön. Tein jopa sellaisen virheen, että aloin vaatimaan liikaa toiselle "pistolle" lähtemistä, vaikka Tiitu ei kerrassaan ymmärtänyt mistä on kyse. Se paineistui ja hetkeen homma ei tuntunutkaan enää kivalta. Jätimme siis suosiolla toisen lelun pois ja treenattiin taas muutamia kertoja vain yhdellä, jotta into hakemiseen ja esineen palauttamiseen löytyi. Sitten tein niin, että piilotin esinettä Tiitun näkemättä. Se kyllä tiesi mitä tein, mutta ei enään nähnyt minne lelun piilotin. Tästä olikin sitten seuraava askel, että vein heti kaksi lelua piiloon ja Tiitu haki toisen. Sen jälkeen vein sen hetkeksi sivuun paikalle makuuseen kävelin itse kymmenen metrin päähän ja palasin takaisin. Tiitu mukaan ja lähetys ruutuun. ELÄKÖÖN - homma toimi.

Tästä olikin sitten varsin lyhyt matka toiselle pistolle lähtöön heti ensimmäisen jälkeen. Ja tänään se sitten meni ihan nappiin. Voi miten pienestä onnistumisesta voi nauttiakaan, vaikka ei tämä meidän treenaamisemme mihinkään kisasuoritukseen tähtääkään. Sain kuin sainkin Tiitun ymmärtämään mitä siltä haluan ja se tekee sen nauttien tekemästään täysin rinnoin. Tämän päivän treenistä sain muutamia kuviakin, joten laitanpa onnistumisen kunniaksi niitä tähän vähän useammankin.

Kun olen yksikseni Tiitun kanssa treenaillut, odottaa Tiitu lelujen kätkemisen ajan riittävän etäällä. Hyvä treeni tämäkin.

Käsky on "esine" ja sitten mennään...

... noin 15 metriä ja nalle löytyi...

... ja laukalla suoraan kohti...

... tässä tämä nyt ois... luovutus käteen ja nami palkka... sitten siirryttiin muutama metri ja perusasentoon sivulle.. uusi käsky "esine"...

... häntä sojottaa ylöspäin... toinen etsintä käynnissä...

... aika hyvä ja suora pisto... "oiskohan täällä"...

... jee... löytyi...

... suoraan kohti ja luovutus käteen, jonka jälkeen nami palkka, perusasentoon sivulle, nalle metsään ja vapautus.

Teimme neljä kertaa onnistuneen kahden esineen etsimisen. Sattuipa sen verran kätevästi, että ollessani piilottamassa leluja toista kertaa saimme seuraa.

Tiitu odottelee paikallamakuussa, kun koirakko ohittaa meidät. Olin melko varma, ettei esineiden etsinnästä tule tuon jälkeen mitään, vaan väärässä olin. Vaikka Tiitu kiihtyikin vähän ja nuuskutteli ohikulkeneen hajuja, oli se kuitenkin heti valmis töihin ja teki onnistuneet suoritukset. Kerrassaan hieno päivä.

En ole lainkaan perillä, miten esineruudun "kisasuoritus" tulisi tehdä - eikä sillä nyt ole niin väliäkään. Sen tiedän kuitenkin, että oikeilla ohjeilla tai taitavan kouluttajan (johon en kyllä itseäni lue) kanssa Tiitu voisi tässä lajissa yltää vaikka kuinka pitkälle. Se nauttii tästä ja on riittävän itsenäinen tehdäkseen "ominpäin" töitä. Seuraava askel on sitten alkaa vaihtaa esinettä vaikeammaksi.