Olemme tässä pähkäilleet ja pohtineet SM-canicrossiin osallistumista. Ilmoittauduttu ei vielä olla, mutta ehkä kuitenkin mennään. Maanantai on viimeinen ilmoittautumispäivä. Se miksi osallistumista on pohdittu, johtuu Tiitun juoksuista. Merkit viittaavat siihen, että juoksu on alkamassa.

SM-kisat on Riihimäellä ja matkaa on sen verran, että täältä on pakko lähteä jo edellisenä päivänä. Verta tiputtelevan koiran kanssa pitänee majoitustakin vähän miettiä. Tiitun liikkumiseen eikä myöskään vetämiseen ei juoksuaika ole ainakaan ennen vaikuttanut mitenkään. Sen suhteen kisaan voi kyllä lähteä. Onhan punainen veri melkoinen näky valkoisessa turkissa, mutta muuta merkittävää haittaa en ole kyllä  havainnut. Joillakin koirilla lähtee vetohalut kuukaudeksi juoksujen aikaan.

Noh, kaikesta huolimatta olemme treenailleet SM-kisat tavoitteena. Kaikin ajoin ei tekemisemme ole ollut likimainkaan suunnitelmallista, mutta hyviäkin treenijaksoja on saatu aikaan. Oma tuntuma juoksemiseemme on ollut sellainen, että parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa. Tuntemus osuikin melko hyvin oikeaan.

Tänään juostiin tuttu testijuoksumme uuteen ennätysaikaan 9.08,2. Juoksu ei ollut mitenkään täydellinen. Ensinnäkin olosuhteet olivat huonot, sillä pururadalla oli tehty konetöitä ja pohja oli paikoin huomattavasti pehmeämpi kuin aiemmin. Yhteen nousuun oli ajettu pehmeää maata, joka oli eilisen sateen jäljiltä melkoista velliä. Vauhdinjako ei sekään onnistunut ihan nappiin. Ensimmäisen nousun juoksin aivan liian lujaa, joka kostautui ja jouduin hetken tasailemaan vauhtiamme.

Tiitu veti hienosti. Sain siltä todella paljon apuja matkan loppupuoliskolla. Yksi virhe Tiitulle sattui. Se halusi ehkä jonkun hajun perusteella pakosta vetää yhdessä risteyksessä väärään suuntaan. Ileisesti meidän edellä kulkenut oli mennyt sinne :) No, jouduin vähän juoksunarusta ohjaamaan ja se kiertyi Tiitun takajalan ympäri. Oli pakko pysähtyä selvittämään sotku, menihän siinä sekunteja hukkaan. Kaikesta huolimatta paransimme reittiennätystämme puolisen minuuttia. Kerrassaan upeaa! Vähänkö olen tyytyväinen.

Mitä sitten olemme tehneet? Olemme pyrkineet tekemään kilpailunomaisen koirajuoksutreenin kerran viikossa. Juostavaa matkaa olemme pidentäneet vähitellen. Ajatuksena edelleen, että rakennamme kuntoa maltilla. Viime viikkoina on tehty myös vetoharjoituksia, joissa olen hyödyntänyt molempien koirien kisailua. Hyvien alkulämpöjen jälkeen olen vedättänyt 200-400m vetoja juosten molempien koirien kanssa jyrkkiin ylämäkiin hyvillä palautuksilla. Viime viikolla vedettiin 6x300m melkoisella vauhdilla. Joka viikolle on pyritty saamaan vähintään yksi vapaa maastolenkki. Loput lenkit on sitten olleet hihnakävelyä, muita treenejä (jälki, tottis), leikkimistä ja pihalla hengailua.

Minulla on perusideana ollut koko ajan hitaasti kiiruhtaminen. Edetään askel kerrallaan ja pidetään treenaaminen mielekkäänä ja iloisena. Testijuoksumme kertoo ajatuksen olleen oikea. Myös se, että juokseminen motivoi sekä minua, että Tiitua kertoo onnistumisesta. Harjoittelun määrää ja tehoa lisäämme edelleen vähitellen.

Tässäpä taas testijuoksujemme ajat.

Tiitu 10.10.2008
matka: n. 3km
aika: 9.08,2

Tiitu 8.8.2008
matka: n. 3km
aika: 9.38,8

Tiitu 12.6.2008
matka: n.3 km
aika: 10.09,1

Tiitu 6.9.2007
matka: n. 3km
aika: 9.40,2