Jatketaanpa vielä samasta aiheesta, mistä parina päivänä jo kirjoitin, sillä tänään keräsin taas hieman lisää kokemuksia. Käytiin töiden jälkeen koirien kanssa tekemässä kevyt canicross-treeni. Tiitulla oli jälleen tallennin valjaissa kiinni. Yksinkertaisin ja helppo tapa, millä sen olen kiinnittänyt on tallennin pieneen minigrip-pussiin ja se maalarinteipillä valjaisiin kiinni. Toiminut hyvin.

Osa tallennetusta treenistä jälleen graafisena esityksenä kuvassa. Alussa käveltiin koirat kytkettynä valjaissa ja vetonarulla lantiovyössä kiinni. Vauhdin lisäys juoksuun näkyy käyrän nousemisena ja nopeuden lisääntymisenä. Nostettiin vauhtia tasaisesti koko ajan niin, että Tumppu veti naru tiukalla. Lopussa nopeutemme oli hieman päälle 20km/h, jolloin matkaa oli kertynyt n. 1,2 km. Loppumatka mentiin lumisella pellolla eli ei kovin nopeakulkuisella pohjalla. Koirilla tämä veto ei näyttänyt tuntuvan missään. Ne jatkovat kirmailuaan vapaaksi päästyään ilman suurempaa hengästymistä. Vauhtiin nähden itsekin jaksoin kohtalaisesti, sillä sykkeeni pysyi reilusti alle kilpailutason.

Käyrästä kuitenkin näkee jälleen olennaisen muutoksen aiempiin taulukoihin verrattuna. Vetotreeniin innostettuna koirat tekevät töitä tasavauhtisesti "pakotettuna" ilman taukoa. Jos vertaa aiempiin suorituksiin nousee vetotreenissä keskivauhti huomattavasti, vaikka huippunopeudet jäävätkin saavuttamatta. Ensimmäinen veto meni noin 15-16km/h keskivauhdilla ja lopussa mentiin noin 20km/ mikä tarkoittaa noin 3min/km. Se puolestaan tarkoittaa 4000m Cooperin testissä. Päästäessäni koirat vapaaksi putosi niiden keskivauhti puolella noin 8 km/h.

Kuvassa on vielä toinen vetomme, joka tehtiin niin, että koirat ravasivat koko ajan. Ensimmäisessä vedossa koirat menivät laukalla koko matkan. Kun vauhti putoaa laukasta raviin aiheuttaa se Tiitulla pientä turhautumista, mikä näkyy haluna pysähtyä nuuskuttelemaan. Vauhdin pysähtyminen näkyy muutamina piikkeinä alaspäin. Ravissa vauhti pysyi noin 12 km/h, mikä minulle on mukavaa juoksuvauhtia. Jos tätäkin vertaa vapaana liikkumiseen, on keskivauhti reilusti kovempi vapaana juoksemiseen verrattuna.

Kolmen päivän testit vahvistivat omia jo aiempia kokemuksiani, vaikkei niistä ollutkaan ennen tätä mitään faktaa. Kun laittaa vierekkäin kuvat tekemistämme lenkeistä, saa niistä olennaisen tiedon koiran fyysisen suorittamisen treenaamisesta. Liikkuessaan vapaana koiran liikunta on intervalli-tyyppistä lähinnä vetoharjoittelun kaltaista. Urheilutermein voidaan puhua aika kuvaavasti vauhtileikittelystä. Eilen tekemämme treeni, jossa annoin sekä käskyä, että virikettä muutti vauhtileikittelyä. Palautus- eli lepoaika piteni ja suoritusvaihe muuttui merkittävästi tehokkaammaksi Tiitun juostessa mitä ilmeisimmin lähes maksiminopeudellaan. Tänään canicross-treenissä sitten motivoitiin koirat tasavauhtiseen liikkumiseen eli eilisestä käyrästä leikattiin lepojaksot ja huiput pois

Mielestäni edellä onkin lyhyesti kuvattu kaikki olennainen treenaamisesta. Kun siihen lisätään vielä hihnassa tapahtuva kevyt erittäin rauhallinen kävely, on tehoalueittain perusasiat paketissa. Näitä sopivassa suhteessa yhdistelemällä ja eri harjoitusten painopisteitä muuttamalla voidaan tehdä aikamoisia parannuksia koiran fyysisen suorituskyvyn suhteen. On vielä pakko todeta, että koirat tekivät kaikki kuvatut kolme treeniä innokkaasti ja pursuten riemua sekä energiaa. Ryppyotsaisuus ja pakottaminen olivat kaukana tekemisistämme. Olennaista on tietenkin suhteuttaa kaikki omaan ja koiran kuntoon oikealle tasolle. Nuo kolme treeniä joista kerroin ovat meidän tasolle kevyitä. Varaa kiristää on sekä vauhdissa, vetojen määrässä ja pituudessa sekä myös lenkkien pituudessa. Tärkeintä olikin tuoda esimerkein treenaamiseen liittyviä lainalaisuuksia. Ei niinkään kuinka paljon ja milla vauhdilla me treenaamme.