Eläinten kanssa riittää sattumuksia ihan omiksi tarpeiksi tässä normaalissa arkipäivän touhussa. Anne toi yks päivä (itse asiassa tuonut aika monena päivänä) perennoja pihalle istutettavaksi. Mukana oli myös kissanminttu. Sekös oli etenkin Pulmun mielestä ykkösjuttu. Nostin kasvin keittiön penkille kissojen ihmeteltäväksi. Arvata saattaa, että kiinnostihan se koiria ihan yhtälailla.

Kuvasta näkee hyvin Pulmun päällikkö-asenteen. Sitä ei todellakaan haittaa koirien lähentelyt. Jos kuonot käyvät liian tunkeileviksi Pulmu nostaa hitaasti etutassunsa ylös, mikä on merkki koirille ottaa vähän etäisyyttä. Siksipä Piu onkin se kissoita, joka herättää koirissa paljon enemmän kiinnostusta. Piu osaa härnätä koiria takaa-ajoleikkiin ja hypätä sitten uunin päälle turvaan. Pulmu ei  moiseen alennu :) Kaikkiaan yhteiselo sujuu mallikkaasti.

Sattuipa sitten tänään. Oli vähän lyhyempi päivä töissä ja tulinkin kotiin jo puolen päivän aikoihin. Koirat olivat parina päivänä saaneet pureskella potkaluita pihalla. Tumppu toi jemmastaan yhden luun eilen illalla sisälle. Annoin sen sitten sille purtavaksi, kun aloin itsekin syömään. Yhtäkkiä Tumppu tuli tuuppimaan kuonollaan kylkeeni, kuten se tekee, jos sillä on jotain asiaa (esim. kun sitä oksettaa). Jollain ihmeen tavalla se oli saanut putkiluun purtua rikki ja luu oli luiskahtanut sen alaleuan ympärille jumiin. Yritin sitä väännellä ja vetää irti, eikä millään. Hetken aikaa siinä taiteltuani Tumpukin hätääntyi, kun luu ei irronnut sen omalla yrittämiselläkään mitenkään. Eipä sitten auttanut muu kuin soittaa eläinlääkärille, - tietenkään kukaan ei vastannut.

Seuraava yritys oli teljetä Tiitu makkariin pois häsäämästä ja hakea autotallista työkaluja. Pienen hetken rauhoittelun jälkeen Tumppu rentoutuikin sen verran, että sain sivuleikkureilla hyvin pieniä paloja kerrallaan luusta pois. Mutta yrittäessäni vääntää sitä pois leuasta, teki se ilmeisesti sen verran kipeää, ettei sitä yksin saanut kunnolla väännettyä Tumpun kiemmurrellessa vapaaksi. Lopulta sain lääkärin kiinni ja saatiin heti lähteä vastaanotolle. Tässäpä pari kuvaa, jotka ehdin napata ennen lähtöämme.

Päästyämme vastaanotolle Tumppu yritti kaikin keinoin itse saada luuta pois. Se seisoi molemmat etutassut luun päällä ja väänsi päätään eri suuntiin. Ja niinhän luu lopulta kopsahti lattialle odotellessamme vuoroa lääkärille. Potilas hoiti itse itsensä tällä kertaa. Puhuttelimme toki hoitajan ja lääkärinkin ennen poislähtöä ja tarkistettiin hampaiden kunto. Kaikki oli ok, vain kulmurin takan ikenessä hieman verestävä rikkinäinen jälki kohdassa, mihin luu oli painanut. Tumppu käyttäytyi mallikkaasti ja oli selvästi innoissaan päästyään tukalasta tilanteesta.

Putkiluuhun oli tullut vain noin sentin levyinen rako, josta alaleuka oli jotenkin ihmeellisesti päässyt luiskahtamaan läpi. Luu istui kuin valettuna kulmureiden takana. Käsittämätöntä. Me kerätään kyllä aika tarkasti pois koirilta sellaiset luut, jotka voisivat olla vaarallisia ja muutenkin luun puremista pyritään kyllä valvomaan. Niin nytkin. Siltikin haaveri pääsi käymään. Varmaankin jatkossa ollaan vieläkin tarkempia siitä millaisia luita koirilla on pureskeltavana. No, sattuu ja tapahtuu. Pääasia, että selvitiin ilman vaurioita.