Palataanpa vielä hetkeksi aiheeseen.

Tänään kävin koirien kanssa reilun tunnin lenkin maastossa. Tiitulla oli tallennin. Itse kuljin mahdollisimman suoraan pisteestä toiseen. Ajatuksena oli selvittään miten paljon minun ja Tiitun reitit poikkeavat toisistaan. Jotta asiaa voisi vertailla on pystyttävä piirtämään karttaa molempien reitit. Ratkaisin homman niin, että kaivoin vanhan suunnistuskartan ja kuljin maastossa muutamia rastivälejä suoraan rastien välille karttaan piirrettyä viivaa pitkin. Siirsin sitten tallentimen piirtämän Tiitun reitin karttapohjalle.

Kas tässä.

Pieni yllätys oli se miten tarkkaan Tiitu kuitenkin kulkee samaa jälkeä kanssani. Vaikka se irtaantuu Tumpun kanssa välillä jopa reilusti näkymättömiin, on isossa kuvassa kulkemamme reitti lähes identtinen. Itse onnistuin kulkemaan tutussa maastossa Rastivälit 2-7 todella tarkasti suoraa viivaa pitkin. Maasto oli helppokulkuista ja näkyvyys erinomaisen hyvä lähes koko matkan.

Kartaassa Tiitun kulkeman reitin väritys kertoo nopeuden muutoksista. Mitä vihreämpi sen kovempi vauhti. Punainen taas kertoo pysähtymisestä. Suurin osa punaisista pisteistä ovat hetkiä jolloin Tiitu on pysähtynyt odottamaan minua.

Johtopäätöksenä tästä voi tehdä, että oma liikkumiseni vaikuttaa merkittävästi Tiitun liikkumiseen. Oletan, että mikäli itse nostan omaa vauhtiani kävelystä juoksuun, vähenee punaisen värin määrä merkittävästi. On siis lähdettävä siitä, ettei pelkkä vapaana juokseminen välttämättä riitä nostamaan koiran nopeutta. Tästähän kirjoitin jo aiemmin, mutta tämän päivän lenkki vain vahvistaa edelleen käsitystäni tästä. Tokihan vapaana juokseminen vaihtelevassa maastossa vaihtelevalla nopeudella on monipuolinen kestävyystreeni. Kuitenkaan koira ei (ainakaan Tiitu) työskentele kuin pienellä osalla kapasiteetistaan.