Yhteiselo Tiitun ja kissojen kanssa paranee päivä päivältä. Kissojen uteliaisuus alkaa voittaa pelon ja ne liikkuvat jo vapautuneemmin koko talossa. Varsinkin Tiitun nukkuessa tulevat kissat heti seurustelemaan ja kaipaavat kovasti huomiota.

Jotta kissoilla olisi edes osa talosta käytössä ilman koiranpennun jatkuvia lähentely-yrityksiä, jaoimme olohuoneen ja takkahuoneen portilla kahtia. Kissat saavat näin oleskella vapaasti takkahuoneen puolella. Tiitun käydessä liian tuttavalliseksi kissat vilahtavat portin toiselle puolelle turvaan. Tänä aamuna Pulmu tuli puolen metrin päähän portista makoilemaan Tiitun ihmetellessä portin toisella puolella. Kolli venytteli pitkää pituuttaan tassut taivasta kohti. Ihan kuin se olisi tarkoitukellisesti kiusannut Tiitua tietäen, ettei pentu pääse portin toiselle puolelle.

Tiitun nukkuessa lähestyvät molemmat kissat sitä hiipien hiljaa lähemmäs. Kilpajuoksu on valmis, kun Tiitu herää kissojen kurnaukseen tai naukaisuun. Kertaakaan kissat eivät ole käyttäytyneet agressiivisesti vaan väistäneet aina. Tutustuminen sujuisikin paremmin, jos Tiitulla olisi hivenen malttia, vaan kun ei. Tiitu tahtoisi heti leikkiä ja pamauttaa tassunsa kissaa kohti. Vähemmästkin kissat ottavat jalat alleen.

Piu on kissoista selvästi uteliaampi. Sehän on muutenkin kissoistamme sosiaalisempi. Piu tarkkaileekin kiipelypuustaan tai uunin päältä pitkiä toveja Tiitun tekemisiä. En epäile hetkeäkään etteikö Tiitusta ja Piusta voi tulla samanlaiset kaverukset kuin Piu ja edesmennyt noutajamme Sämpy olivat. Pulmu sen sijaa ei juurikaan osoittanut hellyyttä koirille, mutta toki hyväksyi ne kavereikseen ja osaksi laumaa. Tiituun se suhtautuu kylmän viileästi. Toivottavasti kissoilla riittää kärsivällisyyttä Tiitun kanssa.