No, nyt sitä sitten sairastetaan. Tiitulla on virtsatietulehdus. Onneksi päästiin vielä illalla lääkärille ennen viikonloppua. Tiitu sai antibioottipiikin ja myös kipupiikin. Lekurilla kaikki meni hienosti, potilas oli reipas ja iloinen. Vaan eipä ole enää. Lääkkeet varmaankin vaikuttavat, sillä ensi kertaa ei Tiitu ollut kiinnostunut iltaruokailusta vaan makoili seinän vieressä kaikessa rauhassa, kun ruokaa laitettiin. Kuten kuvasta näkyy ollaan sitä kovin sairaanoloisia. Tiitusta kyllä näkee heti milloin kaikki asiat eivät ole kunnossa. Eipä silti kovin tervehän Tiitu on ollut koko elämänsä. Varvasvamma ollut ainut murhe.

Oireet alkoivat kokolailla yllättäen. Olimme aamupäivällä maastolenkillä (Tumppukin oli mukana), kun yhtäkkiä Tiitu alkoi pissata lirautella tuon tuosta. Parhaimmillaan sitä tapahtui kymmenen metrin välein, eikä loppumatkasta kuitenkaan tullut pisaraakaan. Tätä jatkui sitten iltapäivälläkin, joten ei kun soittamaan eläinlääkärille. Parissa päivässä pitäisi huomata parenemisen merkkejä. Jos ei niin sitten aloitetaan antibioottikuuri suun kautta. Että tämmöstä.

Tumppu on ollut edelleen Annen kanssa töissä. Kyllä tuolla siedätyshoidolla on ollut vaikutusta. Tumpun suhtatuminen ihmisiin on selvästi parempaa. Se malttaa nyt tarkkailla ohikulkevia eikä heti ensimmäiseksi rähise niinku varmuuden vuoksi. Isäni oli eilen maalaustalkoissa, kun tervaamme taloa. Hämmästyttävää, että Tumppu otti hänet vastaan hännän heilutuksella. Jotenkin on kovin vaikeaa käsittää, että tuo koira sitten menee ja puree. Niin se vaan kuitenkin on.

Ai niin, vielä tuosta antibioottipiikistä. Emme päässeet meidän vakiolääkärille Pentti Tapiolle, joten kävimme Pohjanmaan Pieneläinklinikalla Kokkolassa. Lääkärikin sanoi, että kallis on piikki. Hintaa tuolle antibioottipistokselle tuli 53,48 euroa. Pääasia tietenkin, että saa hoitoa ja siitä on apua.