Elämä on palautunut normaalimmaksi. Viimeisimmän kohtauksen jälkeiset oireet ovat kutakuinkin poissa. Ne kestivät siis pari kolme päivää. Mikä on syytä ja mikä seurausta on vain arvailujen varassa. Tiitu oli väsynyt ja hereillä ollessaan levoton, ahdistunut jopa pelokas. Jotenkin myös jäi sellainen käsitys, ettei se nähnyt tai sitten hahmottanut näkemäänsä kunnolla etenkään hämärässä. Kirjoitellaan tuonne kohtauspäiväkirjaan tarkemmin, kunhan jaksetaan.

Eilinen päivä oli jo toiveita antava. Barbivetin sivuoireena tuleva jalkojen huteruus (etenkin takapää) ja koordinaatio-ongelmat näkyvät kuitenkin selvästi. Erityisesti ne tulevat esille aamuisin ja silloin, kun Tiitu herää uniltaan. Muuten koira leikkii ja liikkuu innokkaasti. Ja mikä parasta, ulkoilemisen jälkeinen levottomuus ja nukkumapaikan hakeminen, kaivaminen ja petaaminen on poissa. Myös joutava ympäri taloa käveleminen ja piiskuttaminen on vähentynyt ja siten koira on levollisempi.

Tumpusta pitää vielä sen verran mainita, että kyllä tuo Tiitun outo käytös on vaikuttanut siihenkin. Se tarkkailee Tiitua ja reagoi kaikkeen normaalia voimakkaammin varsinkin ulkona. Tästä syntyi nopeasti kierre, joka provosoi muutenkin levotonta Tiitua, josta taas Tumppu sai uutta potkua jne jne. Onneksi tilanne on tältäkin osin parantunut.

Niin, kun alussa kirjoitin normaalista elämästä. Jotenkin tuntuu, että kovin vaikeaa on omalla kohdalla paluu siihen normaaliin. Kaikki edistyminen antaa tietenkin toivoa, että Tiitun kanssa voitaisiin elää ihan antoisaa elämää jatkossakin. Pelko seuraavasta kohtauksesta pitää kuitenkin vahvasti otetta. Ehkä tuohon pelkoon tottuu ajan kanssa. Tiitun ensimmäisen kohtauksen jälkeen kesällä tilanne oli hyvin toisenlainen, sillä koira palautui normaaliksi itsekseen lähes samantien. Nyt tämän kohtausryppään jälkeen Tiitulle tulleet jälkioireet olivat niin voimakkaat, että ne kestivät pari päivää. Kovin raskasta niin koiralle kuin omistajillekin.