Huh huh... Käytiin sitten lauantaina Tiitun kanssa Kannuksessa mätsärissä. Mielenkiintoinen päivä taas.

Mätsäri oli siellä vanhasta huonekaluliikkestä tehdyssä koirahallissa. Paikka on ihan ok ja järjestelyt toimi hienosti. Ihan hyvin me alkuun pärjättiinkin ja punainen saatiin, muttei sitten lopulta sijoituttu. Mikä ei ollut todellakaan mikään ihme :)

Meillä on kyllä tekemistä vielä todella paljon näyttelyssä käyttäytymisen kanssa. Enkä kyllä nyt syyllistä tässä Tiitua mitenkään itseäni enemmän. Jotenkin se vaan ei toimi. Ehkä ollaan sen verran maalta ja toisaalta en jaksa oikein ottaa sitä niin vakavasti, kuin pitäisi. Joka tapauksessa hävettää jo valmiiksi tuleva Oulun näyttely. Ohjeiden mukaan on tulossa ahdasta, tungosta yms. kivaa. Tässäpä vähän esimakua mitä Oulussa ehkä tuleman pitää.

Halliin sisäänmeno oli Tiitun kanssa melko vallaton esitys. Kapeasta ovesta se veti sisään kuin hinaaja. Se olisi halunnut tervehtia kaikkia ja kouhotti joka suuntaan yhtä aikaa. Kaikki käskyt meni kuin kuuroille korville. Tiitu hyppi tasajalkaa, ryömi muikkuna, heilutti häntää jokaiselle jne jne. Pakkohan sitä oli sitten vähän kovemmin käskeä. Siirryttiin sitten seinän viereen istuskelemaan ja kokoamaan vähän ajatuksia. Hetken aikaa sujuikin paremmin, mutta kun koiria alkoi kulkea enemmän ohitsemme alkoi sama show.

Tiitu muistuttaa pahasti jotain ADHD tapausta. Sillä pitää koko ajan olla jotain tekemistä. Eikä sekään auta, jos jätät sen huomiotta, se keksii kyllä ihka omia juttuja. Kannuksessakin se löysi hallin lattialta mutterin leikkikaluksi, kouhotti kärpäsen perässä, yritti repiä seinässä ollutta pienen pientä teipin palaa. Ja kun se ei muuta keksi, niin se kieriskelee lattialla maha ylöspäin. Eihän nuo sinänsä mitään kauheuksia ole, mutta jotenkin tuo koira poikkesi huomattavasti (eikä välttämättä edukseen) muista hallissa olleista hyvin korrektisti käyttäytyneistä. Juu juu juu... on se mukavaa, kun on aktiivinen koira :)

Ensimmäinen kehässä käyntimme meni parimme kanssa kohtalaisesti alun haparoinnin jälkeen. Tuomarin tutkiessa hampaita ja turkkia Tiitu oli enemmänkin innoissaan. Jee hienoo, kun on ohjelmaa. Lopussa Tiitu jopa seisoi upeasti pitäen katsekontaktin minuun, vaikka siirryin seisomaan metrin sen eteen. Vau! Tuomari kommentoi, että vähän tukevassa kunnossa, liikkeestä näkee, että nuori koira ja että esiintyminen parani huomattavasti loppua kohden, siitä punainen nauha.

Yli kahden tunnin odottelun ja kouhottamisen jälkeen oli sitten vuorossa punaisten aikuisten vuoro. Kehään tuli toistakymmentä koiraa ja tilanne oli meidän osalta katastrofi :) Tiiviissä tuntumassa toisten koirien kanssa suoritettu juokseminen kehän ympäri oli Tiitulle ylitsepääsemätön tilanne. Se ei oikein tiennyt olisiko mennyt edellä olevan perään vain pitäiskö kääntyä nuuskuttelemaan takana tulevaa. Makupaloista se tuumasi, että syö sä vaan iskä ne. Ehkä Tiitu otti parin kierroksen aikana muutaman askeleen raviakin. Enimmäkseen se laukkasi :D Meidät käteltiin sivuun kisasta, kun jäljellä oli vielä kuusi koiraa.

Ois ollut kiva laittaa laukkakuvia, mutta oltiin kahdestaan, eikä saatu ketään kuvaamaan. Tässä poseerauskuva kuitenkin Kannuksesta Lestijoen ylittävältä sillalta.