On ollut muutama päivä aikaa mietiskellä Tumpun luonnetestiä. Hyvin monenlaisia ajatuksia on sen jälkeen herännyt. Ettei tästä tulisi liian pitkää, yritän kertoilla olennaisia asioita ja tiivistää. Nämä ovat sitten varsin tavallisen koiranomistajan omia pähkäilyjä vailla sen suurempaa tarkoitusperää vaikuttaa mihinkään tai kenenkään tekemisiin. Saatikka, että pitäisin näitä mitenkään lopullisina tai välttämättä ainoina oikeina.

 

Tiitun ja Tumpun luonnetestien vertailu on ollut mielenkiintoista. Lähtökohta koirien testiin viemiselle oli toisistaan poikkeava. Tiitu meni testiin juuri kaksi vuotta täytettyään ja Tumppu täyttää pian neljä vuotta. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että veisin ns. normaalioloissa kehittyneen ja kasvaneen koiran testiin melko pian sen täytettyä kaksi vuotta. Tiitun luonnetesti onkin ollut enemmän tulevaisuutta silmällä pitäen pohja sille, mitä koirasta ehkä tulevaisuudessa tulee. Eihän Tiitun jalostuskäyttöä ollut poissuljettu ennen sen saamaa kohtausta. Tumpun vieminen testiin oli enemmänkin halu jälkikäteen löytää selityksiä sen käyttäytymiselle.

 

Ero koirien käyttäytymisellä testissä oli valtava. Tätä taustaa vasten voi helposti yhtyä tuomareiden arvioihin. Niin kokonaispisteiden kuin osa-alueiden erot kuvaavat totuudenmukaisesti koirien välistä eroa. Selvimmin käytännössä eron huomasi Tumpun itsevarmuutena ja rohkeutena. Se ei paineistunut testin missään vaiheessa. Tiitun olemuksesta näkyi monella tapaa sen hermostuminen. Tiitulle testitilanne tuntui olevan jokseenkin epämiellyttävä, kun taas Tumppu tuntui pitävän hauskaa koko rahan edestä.

 

Arjessa kertyneiden kokemusten perusteella osasi odottaa, ettei Tumppu peruuta testin missään vaiheessa. Yllätys sen sijaan oli, ettei Tumppu kehittänyt mitään ylikierroksia, joita se joskus arjen tilanteissa tekee. Sen reagointi niin möröllä kuin etenkin uhkan kohdalla oli rohkean määrätietoista vailla kuumumista tai paineistumista. Arvelisin tämän mahdollistaneen nopea toipumisen uhkan jälkeen ja tuomarin hyväksymisen. Se, mikä tuollaisen käyttäytymisen muutoksen sai aikaan, on mielenkiintoista.

 

Ongelmatilanteet Tumpun kanssa ovat sattuneet aina Tiitun ollessa läsnä. Tumppu reagoi varsin herkästi Tiitun käyttäytymiseen. Pähkäilin myös omaa osuuttani. En voi väittää toimineeni Tumpun kanssa arjen tilanteissa läheskään aina oikeaoppisesti. Oma hermostumiseni ongelmatilanteissa kuvastuu mahdollisesti koiriinkin. Luonnetestitilanne oli leppoisa ja mielenkiintoinen ja seurailin Tumpun tekemisiä ilman jännittämistä. Mahtoiko omalla asennoitumisellani olla vaikutusta?

 

Tuomari kommentoi minun olleen Tumpulle henkinen tuki. Jo heti alkujutustelun jälkeen, kun tuomari kutsui ensimmäisen kerran Tumpun luokseen, otti Tumppu katsekontaktin minuun. Tuomari sanoikin, että ai se kysyy lupaa sinulta.. no tulkaa sitten yhdessä. Sama katsekontaktin haku tuli uhkan jälkeen. Tuomarin heitettyä kepin pois ja käännettyään selkänsä loppui Tumpun hakku siihen. Välittömästi se tuli vierelleni ja katsoi tiivisti kuin kysyen, että mitäs nyt. Tämän tapaista käytöstä Tumpulta harvoin näkee, etenkin jos Tiitu on mukana.

 

Pidän luonnetestiä hyvänä ja tarpeellisena, mutta ei lainkaan yksiselitteisenä. Joku voisi Tumpun ja Tiitun luonnetestitulosten perusteella arvella koirien arjen pahasti pieleen. Vaikka Tumppu sai luonnetestissä valkkariksi (tässä ehkä on syytä huomauttaa, että Tumpun vanhemmat ovat värillisiä ja kuten tuomarit alkujutustelussa tuumasivat, että väristään ja papereistaan huolimatta kuitenkin saksanpaimenkoira) poikkeuksellisen hyvät pisteet niin toimintakyvystä kuin hermorakenteestakin ja vielä kaupan päälle tulkinnan hyväntahtoinen, luokse päästävä, avoin, on sillä edelleen arkipäivän tilanteita, joissa se ei kovin hyvin meidän ihmisten kriteerein pärjää. On siis kovin vaarallista tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, että +208 saanut ja hyvillä osa-aluepisteillä luonnetestin heittämällä läpäissyt koira olisi automaattisesti yhteiskuntakelpoinen, helppo, rauhallinen ja maltillisesti joka tilanteessa käyttäytyvä koira.

 

Tuskin lopullista varmuutta saadaan koskaan siihen, miksi Tumppu käyttäytyi luonnetestissä niin hienosti. Turha on myöskään vähätellä testin arvoa, vaikka edellä sitä hieman kriittisesti pohdiskelinkin. En todellakaan ole mikään luonnetestien asiantuntija, enkä edes niitä kovin paljon ole nähnyt. Sen verran kuitenkin, että osaan arvostaa Tumpun tekemisiä testissä. Nyt olen myös nähnyt hyvin läheltä koiran, joka tuomareiden sanoja lainatakseni tietää mitä tekee. Ymmärrän myös paremmin, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan koiran hermojen olevan sellaiset, että se ”kävelee” testin läpi. Jos vielä lopuksi vertaan Tiitun ja Tumpun testiä, niin Tiitu toimi ja teki asioita enimmäkseen silloin, kun ei ollut tarvetta tai mihin ei ollut tarvetta. Mutta silloin, kun pistäisi löytyä potkua toimia sillä meni ”pissat housuun”. Hihna oli kyllä kovastikin kireällä, mutta väärään aikaan ja enimmäkseen väärään suuntaan. No, vähän kärjistin. Tumppu toimi täsmälleen päinvastoin.