Kävimme sitten tänään ensimmäisen kerran kokeilemassa hiihtämistä. Järvelle oli muutama kelkkailija ajanut mukavat urat, jota pitkin oli hyvä suksilla mennä.

Anne nappasi ikkunan läpi kuvia alkumetreistä. Kaikki sujui hämmästyttävän hyvin. Tiitu hoksaisi heti mistä hommassa on kyse. Se ei aristellut eikä ihmetellyt lainkaan suksia tai sauvoja. Varsin nopeasti se myös ymmärsi, että tavoitteena on pysyä moottorikelkkauralla. Muutama tiukka ei, kun se lähti huuhailemaan sivuun ja ylitsevuotavat kehut koko ajan, kun se eteni tasaista vauhtia. Tiitu myös innostui vallan mainioon menoon kehumalla sitä. Se vilkaisi taakseen ja lisäsi vauhtia. Pyrin kuitenkin etenemään vain kevyttä ravia, että ehdin itse myös hiihtämään mukana, ettei Tiitu joutunut vetämään. Otimme välillä muutaman kerran täyspysähdyksen ja pidimme tarkoituksella taukoa. En tiedä kuvittelinko, mutta ihan niinkuin käskysanat 'mennään', 'seiso' ja 'odota' olisivat välillä jopa toimineet.

Sitten oli vuorossa sama Tumpun kanssa ja yhtä hyvin meni sekin. Tumppu oli selvästi enemmän kiinnostunut suksista ja pysähdyttyämme sain tehdä hetken töitä, ennenkuin sain sen kiinnostuksen suksiin loppumaan. Paras keino oli seistä vain apaattisena paikallaan ja odottaa, kunnes Tumppu kyllästyi. Sitten 'mennään' ja valtavat kehut. Vauhtiin päästyään Tumppu vetää selvästi kovempaa ja paikoitellen mentiinkin jo melkoista kyytiä. Sai lykkiä minkä ehti pitääkseen narun löysällä. Tumppu nauttii selvästi nopeasta menosta. Sen huomasin jo yhteisellä juoksulenkillämme.

Yhden kokemuksen perusteella on koirissa selvä ero. Tiitu vetää kuin diesel tasaista vauhtia suoraan ja haluaa kulkea moottorikelkkaurassa. Tumppu puolestaan kiihdyttelee ja vaihtelee puolelta toiselle, käy välillä tervehtimässä ja kiihdyttää taas eteenpäin. Tuo kuvaa myös melko hyvin koirien luonteiden eroja. Tiitu on tasainen ja Tumppu taas räiskyvä ja äkkinäinen.

Kokemuksesta voisin sanoa, että valjaissa kulkemiseen kannattaa ensin totutella hyvin ilman suksia. Ainakin meillä se toimi onnistuneesti. Molemmilla koirilla oli jo selvä käsitys, mitä tapahtuu kun valjaat puettiin päälle. Näin suksilla ei tarvitse kaikkea opetella. Järven jää on hyvä paikka opetella, kun pieni sivuun vetäminen ei heti vie ojaan tai pusikkoon. Nyt on hyvä mieli, vaan annas kun seuraavaksi otetaan molemmat koirat suksien eteen... mitäs siitä sitten seuraa siitä kuulette jatkossa.