Tänään se sitten sattui, mitä on usein pelätty. Tiitu loukkasi varpaansa juostessaan. Olimme normaalilla metsälenkillä ja juuri päässeet kallioiselle polulle, kun Tiitu ampaisi tapansa mukaan pitkin metsiä pois polulta. Kutsuttaessa neiti kiisi kuin nuoli luokse ja siinä samassa teloi varpaansa. Oikean takajalan uloin varvas sojotti suoraan sivulle. Emme tiedä miten tai mihin varvas osui, kun missään vaiheessa Tiitu ei päästänyt ääntäkään. Vasta tullessa ihan luokse se nosti takajalkaansa eikä enää laskenut painoa sille.

Tutkimme jalkaa ja käänsin varovasti varvasta takaisin suoraan. Tässä vaiheessa neiti huusi suoraa huutoa. Eipä siinä sitten muuta, kun nostaa koira syliin ja suunnata takaisin autolle. Huh, kaikeksi onneksi emme olleet ehtineet kovin kauaksi.

Kotiin päästyämme tutkittiin Tiitun jalka tarkkaan. Mitään reaktioita tai arkuutta ei ole muualla kuin tuossa varpaassa. Eikä sekään ole turvonnut tai pahasti kosketusarka. Tiitu kannattelee jalkaa kuitenkin koko ajan, eikä varaa painoa ollenkaan jalalle. Vaihtoehtoina itse epäillään sijoiltaanmenoa tai murtumaa, tuskin kuitenkaan mitään todella vakavaa.

Ainhan nämä haaverit sattuvat pyhänä, sunnuntaina tai keskellä yötä, jolloin eläinlääkäriä ei meinaa tavoittaa millään. Meillä on kyllä tässä suhteessa erityisen hyvä tilanne. Olemme saaneet vakio eläinlääkäriltämme kännykkänumeron ja luvan laittaa teksitiviesti milloin vain, jos tarvetta ilmenee. Hän sitten vastaa, jos pystyy. Nytkin laitoin viestin meneen ja vajaan tunnin kuluttua lääkäri itse soitti meille. Uskomattoman hienoa palvelua. Saimme ohjeet teipata varvas ja tukea se liimasiteellä. Kyseisille vammoille ei lääkärin toimestakaan nykyisin muuta tehdä. Huomenna ollaan sitten yhteydessä uudelleen lääkäriin ja pohditaan jalan kuvaamista yms. operaatioita.

Tässäpä meidän potilas. Vähän hienosti Tiitu suhtautui hoitamiseen. Jotenkin tuntui, että ihanaa kun mua nyt näin kovasti hellitään ja paijataan. Onhan se mukava olla huomion keskipisteenä. Sittenhän sitä tietty aina pohtii jälkeenpäin miten tämä olisi voitu välttää. Tällaiset haaverit vain tulevat, jos ovat tullakseen. Ainakaan meillä ei koiria pidetä sillä tavoin pumpulissa, että pelkäämällä loukkaantumisia rajoitettaisiin niiden luonnollista liikkumista. On toki tilanteita, missä järjenkäyttö on sallittua loukkaantumisten ehkäisemiseksi. Metsässä juokseminen ei kuitenkaan ole niitä tilanteita.