Suuren Tarhan väki toivottelee kaikille rauhallista Juhannusta.
Niin. Tiitu täytti keskiviikkona neljä vuotta. Aika lentää kuin siivillä, vaikka joinain tuskallisina hetkinä päivät ja tunnitkin tuntuvat ikuisuudelta. Kaikkinensa Tiitu lienee elävänsä koiran elämänsä parasta aikaa. Se pursuaa energiaa edelleen, vaikka suurin adhd-kouhottaminen onkin jäänyt jo taakse. Melko tarkalleen vuosi sitten "alkanut" epilepsia on ainut sen elämää rajoittava tekijä - ollut ja on yhä edelleen. Vaikkakaan tietenkään se ei näy arkipäivässä mitenkään. Kukaan tuon iloisen ikiliikkujan nähdessään ei pysty tietämättä sanomaan sen sairastavan.
Niin surulliselta kuin se kuulostaa itselleen myöntää, on Tiitun sairaus vaikuttanut kuitenkin siihen mitä sen kanssa on tehty. Ne suunnitelmat, joita joskus päässäni Tiitun ja itseni varalle tein romuttuivat lääkityksen aloittamiseen. Eihän koira moista tietenkään tiedä. Totuus on joka tapuksessa raadollinen (kuten koiranomistajakin) ja tavoitteellinen tekeminen on vähitellen hiipunut. Arkeamme ja tekemisiämme määräävät muut asiat kuin suunnitelmallinen treenaaminen. Ehkäpä Tiitu on nyt hyvin perinteinen kotikoira. Tuskin se sitä panee pahakseen. Minä ehkä joskus....
Synttäripäivää vietimme hetken hengähdyksellä meille niin rakkaassa ympäristössä. Meri tuoksui ja tuuli nosti pienen aallokon, joka hajosi valkoiseksi vaahdoksi kohdatessaan rannan. Pari kuvaa syntymäpäiväsankarista hieman jälkikäteen.
Lopuksi juhannuksen toivotus runon kautta, jonka rivien välissä itse näen hyvinkin syvälisen viestin.
Aallot
Eivät aallot kaadu rantaan,
ne käyvät kääntymässä
ja lähtevät taas
jotta näkisimme ne kaikki.
- Juice Leskinen -
Kommentit