Vierähtihän taas tovi edellisistä kuulumisista. Eipä tässä mitään erikoista ole sattunut tai tapahtunut. Oikeastaan on oltu ihan arkipäivän askareissa. Koirien kanssa on tehty todella kaikenlaista. Oikeastaan ihan mukavaa arkista koirianelämää :)

Olemme tehneet muutamia metsäjälkiä ihan hyvällä menestyksellä. Yx kerta ansaitsee muutaman rivin. Anne käveli Tiitulle metsäjäljen, joka sai vanheta lähes tunnin. Jälki oli mäkisessä ja paljon polkuja sekä hiekkateitä sisältävässä maastossa ja oletimme se on olevan tietty tyhjä, niinkuin normaalisti. Tiitu lähti liikkeelle hienosti, jäljesti tarkasti yhden yhdeksänkymmenen asteen kulman, ilmaisi ensimmäisen kepin. No, jälkiolisi mennyt seuraavaksi hiekkatien yli.... jossa yllätys yllätys seisoi mummu rollaattorinsa kanssa ja pieni poika polkupyöränsä kanssa ja tietty juuri jäljen kohdalla. Jotenkin uskomatonta, että Tiitun motivaatio jälkeen oli niin vahva, että se yritti jatkaa, vaikka mummo seistätörötti edessä. No, pipariksihan se meni, pakko oli keskeyttää hyvä suoritus.

Arki on sisältänyt leikkiä, kotitottistelua, kaupunkikävelyä ja canicross-treenejä. Olen todella tyytyväinen tekemiseemme juoksutreeneissä. Vähitellen olemme pidentäneet juoksumatkaa. Viimeksi juoksimme jo yli viisi kilometriä. Saan apuja Tiitulta yhä enemmän ja sekä oma, että koiran kunto tuntuu yhä vaan nousevan. Jokin kynnys juoksemissa on ylitetty, sillä kovavauhtiset lenkit maistuvat. Mukava harrastus!

Tänään vietettiin sitten eläintenpäivää. Mentiin Tumpun kanssa sen elämän ekaan mätsäriin Lohtajalle. Tumppu esiintyi edukseen. En tiedä kummassa meistä lopulta on enemmän kehitystä tapahtunut minussa vai Tumpussa, mutta pärjäämme ihmis ja koiravilinässä jo ihan mainiosti. Haukkuvat, ärisevät, juoksevat, leikkivät koirat ovat edelleen Tumpulle melkoinen ärsyke. Pärjäämme kuitenkin näissäkin tilanteissa jo ennakoimalla ja kiinnittämällä tarpeeksi ajoissa huomiomme toisiimme. Tässä Tumppu on kehittynyt paljon. Vahvistamalla ja taas vahvistamalla oikeaa käyttäytymistä on päästy pahimmasta rähinästä, vaikkei se aina niin helppoa olekaan ollut.

Mätsärissäkin vain muutama kerran Tumppu tuumasi, että nyt on liian vaarallinen tilanne. Yksi näistä tilanteista oli kun katselimme kehän reunalla palveluskoirien koulutusnäytöstä. Meitä kohti heitetty noutokapula ja vauhdilla sitä noutamaan lähtenyt sakemanni oli Tumpulle liian voimakas ärsyke, että sen olisi voinut ohittaa vain katselmalla.

Kehässä Tumppu oli hieno. Se käyttäytyi rennosti ja piti kontaktin minuun upeasti. Jopa selvästi paremmin kuin Tiitu! Tumppu oli myös täysin avoin ja rento tuomarin katsoessa hampaat ja tunnustellessa koiraa. Kaikkiaan joka tilanteessa, mitä Tumppu ei koe uhkaavaksi se käyttäytyy rennon pidättyvästi, sanoisin, että kuten koiran kuuluukin :)

Me jopa menestyttiin ja saatiin pokaali! Tästä vitsailtiinkin, että liekö Tumppu koskaan saa mitään palkintoa näyttelysaralta. Hahaa saatiinpas. Oltiin siis punaisten koirien kolmas. Paras palkinto oli kuitenkin se, että Tumppu kesti kyseistä hulinaa, toisten koirien ja outojen ihmisten läheisyyttä. Jee!

Eläintenpäivää jatkettiin osallistumalla Tiitun kanssa Kokkolassa eläinten kulkueeseen. Paikalla oli todella paljon koiria. Hakkuminen oli sen mukaista. Olipa siinä taas meille maalaisille ihmettelemistä, kun kävelimme kulkuueen mukana pitkin kaupungin katuja. Kannoimme osallistumalla kortemme kekoon auttamalla juuri Kokkolaan saatua löytöeläinkotia. Eläiruokavalmistaja oli luvannut puolikiloa ruokaa jokaisesta tassusta, joka osallistuu kulkueeseen. Hienoa!